keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Leikkausta edeltävä lääkärikäynti

Torstaina 9.10. sain aamupäivällä soiton Tyksistä. Rintasyöpähoitaja kertoi, että kaikki tarvittavat tietoni oli toimitettu toisesta sairaalasta ja asiani oli käsitelty aamun kokouksessa. Leikkauspäivä oli varattu tiistaille 14.10. Sitä ennen minun pitäisi tulla käymään lääkärin vastaanotolla. Vastaanottoajaksi tarjottiin jo seuraavaa päivää.

Perjantaina 10.10. vietettiin Roosa nauha -päivää. Silloin ajoimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Tyksiin. Oikea rakennus löytyi helposti, vaikka Tyksin alue on laaja. Ilmoittautuminen sujui ongelmitta ja istuimme odottamaan. Olimme ajoissa paikalla ja luulimme, että saamme odottaa hyvän aikaa, mutta pääsimmekin nopeasti lääkärin vastaanotolle. 

Huoneessa oli lääkärin ja rintasyöpähoitajan työpöydät vastakkain ja lisäksi paikalla oli opiskelija. Alkuun en tiennyt, kumpi naisista oli hoitaja, kumpi lääkäri, vaikka he molemmat esittäytyivätkin. Yritin vain pitää itseäni koossa, enkä siinäkään onnistunut. Nenäliinalle oli taas käyttöä. Toinen naisista ryhtyi käymään läpi esitietolomakettani ja otti selvästi vetovastuun keskustelusta. Hän oli lääkäri. 

Myös oikeaa rintaani ja kainaloani oli pistellyt ja vihlonut jo pidemmän aikaa. Pyysin, että molemmat rintani poistettaisiin samalla kertaa. Tätä lääkäri ei suositellut, sillä mammografia-, ultra- ja magneettikuvien mukaan rinta oli terve. Uskoani lääketieteen tutkimusmenetelmiin oli  jo niin rankasti horjutettu, että en voinut tätä uskoa. Hyväksyin silti lääkärin tahdon, sillä ymmärsin toki seuraavan selityksen: aikaa oli nyt varattu vain yhden rinnan poistoon. Halusin äkkiä päästä eroon edes osasta syöpää. Lääkärin mukaan toisen rinnan poistoa voisi tarvittaessa harkita myöhemmin, kun tietoa syöpäni tyypistä olisi enemmän.

Myös tämä lääkäri piti todennäköisenä, että kainaloon levinnyt syöpä oli peräisin rinnasta. Imusolmukesyöpätyyppi oli kuulemma erilainen ominaisuuksiltaan. Lääkäri tunnusteli kainalon, mutta mustia tussijälkiä leikkauslinjoiksi minuun ei piirretty, vaikka niin olin luullut. Ne tehtäisiin vasta leikkauspäivänä. Aihetta ei ollut myöskään sydänfilmille tai verenpaineen mittaukselle, mutta veriryhmä minusta tarvittaisiin. Sitä varten sain ohjeen käydä samalla reissulla Tyksin laboratoriossa. 

Kerroin huoleni siitä, että syöpä olisi ehtinyt levitä keuhkoon ja polveen. Viime yönkin polvi oli särkenyt, eikä edellisenä päivänä imurointi ollut yskän takia onnistunut. Lääkäri kirjoittikin minulle lähetteen keuhkoröntgeniin, jossa kävisin leikkauspäivän aamuna. 

Leikkauksen jälkeen minut kotiutettaisiin jo samana päivänä. Se oli nykyään käytäntönä. Olin tästä hämmästynyt, sillä olin luullut, että saisin jäädä edes yhdeksi yöksi toipumaan sairaalaan. Lääkärin ja hoitajan mielestä toipuisin kuitenkin paremmin kotona, eikä siellä olisi myöskään vaaraa sairaalabakteereista. Alle kymmenvuotiaiden lasten äitinä en ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että voisin kotona keskittyä toipumiseen, eikä leikkauksesta toipuva äiti ollut mielestäni hyvää nähtävää lapsillekaan. Mutta kotiin minut oli päätetty lähettää. 

Lopuksi sain lapun, johon oli merkitty leikkausaika ja -paikka. Lisäksi lapussa kerrottiin, että hoitaja soittaisi minulle leikkausta edeltävänä aamuna ja varmistaisi, että kaikki olisi kunnossa. Rintasyöpähoitajalta sain vielä kaksi esitettä mukaani. Toisessa mainostettiin proteesiliivejä, toisessa uimapukuja. -Tykkäätkö käydä uimassa? hoitaja kysyi. -En enää, vastasin. Tässä vaiheessa en todellakaan kyennyt miettimään uimapukuja, uimista tai muita harrastuksia. Olin vain niin huolissani siitä, miten lapsilleni käy, kun äidillä on syöpä. 

   

6 kommenttia:

  1. Olen seurannut blogiasi ja nyt ei ole vähään aikaan kuulunut mitään...Siis mitä kuuluu?
    t. Mintti

    VastaaPoista
  2. Menikö leikkaus hyvin? Miten voit? Omasta leikkauksestani on aikaa jo 5 vuotta. Silti muistan kaiken aika tarkalleen..

    VastaaPoista
  3. Minuakin mietityttää mitä sinulle kuuluu? Itsellä oli sama leikkauspäivä.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen toipumassa rintasyövästä ja mietin mitä sulle kuuluu.toivon että kaikki on hyvin. Olisi kiva kun jaksaisit kertoa.hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Miksi et enää päivitä? Jos et vain jaksa, olisi kiva kun ilmottaisit.toivottavasti kaikki kuitenkin ok.

    VastaaPoista
  6. Suuri kiitos viesteistänne! Aika leikkauksen jälkeen on ollut raskasta. Leikkauskokemuksen pukeminen sanoiksi ei ollut helppoa, mutta nyt olen sen saanut tehtyä. Koitan taas päivitellä kuulumisia ahkerammin, paljon on tapahtunut.

    VastaaPoista