Lähetettä hakemassa

Maanataina 8.9. ilmoittauduin sairaalassa. Kerroin, että olin menossa sisätautipoliklinikalle. Ja jo toisen kerran koin tilanteen, jossa tietojani ei löytynyt. Annoin henkilötunnukseni ja sen avulla selvisi, että olinkin menossa plastiikkakirurgin vastaanotolle. Hämmentyneenä menin odottamaan vuoroani tietämättä, mitä tuleman pitää.

Hoitaja kustui minut lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli ystävällinen, puhutteli etunimellä ja uskalsi katsoa suoraan silmiin. Hän kertoi, ettei oikein ymmärtänyt, miksi olin hänen vastaanotollaan. Hän oli nähnyt mammografia- ja ultrakuvani ja kertoi, että kuvissa näkyi 1,5 cm  mittainen muutos ja lisäksi noin 5 cm alueella mikrokalkkeja. Lääkäri ihmetteli, miksi minun (ja hänen) aikaa oli tuhlattu kutsumalla minut vielä vastaanotolle, kun ultrannut lääkäri oli muutokset havainnut ja kirjoittanut lisätutkimusten olevan aiheellisia. Miksi tämä lääkäri (rouva Kumihanska) ei ollut itse kirjoittanut lähetettä eteenpäin magneettikuvausta varten?

Nyt lähete oli kuitenkin tehty ja magneettikuvausaika varattu. 29.9. Aikaa siihen kolme viikkoa. Kolme viikkoa! Apua, minulla on pienet lapset, olen huolesta sykkyrällä ja rintaa on alkanut vihloa. Kolme viikkoa! Onneksi lääkäri näki hätäni ja sanoi, ettei se näin voinut mennä. Hoitaja totesi, että isommasta sairaalasta oli kerrottu, että siellä oli vain yksi magneettikuvauslaite toiminnassa, eikä mitään ollut tehtävissä. Kolme viikkoa.

Lääkäri pyysi hoitajaa soittamaan uudestaan ja kertomaan, että olen verrattain nuori, pienten lasten äiti, jolla on lähisuvussa ollut rintasyöpää. Ei tuntunut auttavan. Lääkäri otti puhelimen itselleen ja pian asia oli selvä. Aika saman viikon perjantaina, 12.9.

Kiitos, ihana lääkäri ja ihana hoitaja. Nyt olin menossa magneettikuvaukseen ja samalla otettaisiin paksuneulanäyte. Lääkäri lisäsi vielä lähetteeseen pyynnön tutkia kuvat kiireellisenä ja neuvoi minua mainitsemaan kiireellisyydestä vielä paikan päälläkin. Samalla hän kuitenkin rauhoitteli minua, että en saisi pelästyä, vaikka hän asian kiireellisenä eteenpäin laittaakin.

Lopuksi hoitaja antoi  ohjeet kuvausta varten. Korut pitäisi jättää valmiiksi kotiin, eikä ripsiväriä tai muutakaan meikkiä tulisi laittaa. Kun kuvat olisi otettu ja tulokset tutkittu, minulle soitettaisiin ja kerrottaisiin jatkosta.