Mammografiassa ja ultrassa kävin torstaina ja jo seuraavana maanantaina 1.9. sain puhelun, jossa kerrottiin, että minua on varten on varattu aika. Minun tulisi ilmoittautua keskiviikkona klo 13.20. Omalla kotipaikkakunnallani ei ole mahdollista tehdä rinnan alueen magneettikuvausta, joten keskiviikkona lähdin kesken työpäivän ajamaan isomman kaupungin sairaalaan. Pelotti, sillä en ole aikaisemmin ollut magneettikuvauksessa. Vielä enemmän pelotti näytteen otto neulalla.
Saavuin sairaalaan ja menin ilmoittautumaan. Tiskillä oleva hoitaja etsi koneelta, tarkisteli nimeäni ja etsi taas. Mutta mitään lähetettä minusta ei löytynyt. Selitin tilannettani ja mistä ja miksi olen tullut. Onneksi puhelimessani oli tallessa numero, josta minulle oli maanantaina soitettu. Näytin sitä hoitajalle ja hoitaja totesi, ettei se ollut heidän numeroitaan. Se siitä ja seuraava potilas, tämä ei kuulu tänne.
Menin hämilläni kauemmas tiskiltä ja yritin soittaa puhelimestani löytyneeseen numeroon. Ei vastausta. Seuraavaksi soitin työterveyslääkärin toimistoon, jossa olin ihan ensimmäiseksi käynyt. Sielläkään ei asiasta tiedetty mitään, mutta hoitaja yhdisti minut eteenpäin. Lopulta, pitkän odotuksen jälkeen selvisi, että minun pitäisi olla sisätautilääkärin vastaanotolla omalla kotipaikkakunnallani. Sitä kukaan ei ollut minulle kertonut tai ainakaan en sitä ollut ymmärtänyt. Olin vain odottanut saavani tiedon siitä, koska olen menossa magneettikuvaan ja näytteen ottoon. Nyt olin turhaan jännittänyt ja turhaan ajanut pitkän matkan. Olin väärä ihminen väärässä paikassa. Mutta suurimman huolen aiheutti se, että nyt kaikki viivästyisi. Ritari Kaamo saisi kasvaa ja levitä ja tehdä pahaa sisälläni.
Uuden ajan sain seuraavalle maanantaille 8.9. En vieläkään magneettikuavukseen ja näytteen ottoon vaan sisätautilääkärille omalle kotipaikkakunnalleni. Neljä päivää taas lisää odotettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti