Yksityislääkäri kuunteli, kyseli ja kirjasi. Hän ei ollut alan erikoislääkäri, mutta se ei haitannut. Hän tiesi, kuinka toimia. Lääkäri kysyi, kuinka pitkälle olisin valmis ajamaan. Sitten hän otti puhelimen ja ryhtyi selvittämään vaihtoehtoja. Vielä samana päivänä, lauantaina, olisi mahdollista päästä erikoistuvan syöpälääkärin vastaanotolle Vantaalle. Tai jos jaksaisin odottaa maanantaille, pääsisin Turkuun jo erikoistuneen ja kokeneen syöpälääkärin puheille.
Olimme lääkärin kanssa yksimielisiä siitä, että Turku oli oikea vaihtoehto.
Lääkäri ohjeisti minua vielä hankkimaan käsiini kaikki mahdolliset dokumentit, joita tähän mennessä oli kertynyt. Ne tulisi ottaa maanantaina mukaan. Suunnitelma B oli valmis kokeiltavaksi.
Oma sairauskertomukseni alkoi myös saman kaltaisilla vaikeuksilla, mutta tuo kertomasi kuullostaa jo uskomattomalta. Minulta meinattiin myös leikata väärä rinta joten pysy skarppina :) Myötäisiä tuulia taipaleellesi!
VastaaPoistaOletpa jaksanut kaikesta kokemastasi, ja siitä huolimatta, kirjoittaa selkeää tekstiä, kiitos. Minulta leikattiin 3 viikkoa sitten molemmista rinnoista yksityisesti syöpä ja tyhjennettiin kainalot, jatkohoitoihin menen ilmeisesti julkiselle puolelle.
VastaaPoistaNetistä kannattaa lukea syöpäjärjestöjen sivuilta kaikki mahdollinen teksti avuksi tämän sairausmatkan tekoon.
Pikaista hoiton pääsyä sinulle toivoten ja valoisaa mieltä. Hoito meillä Suomessa on huippuluokkaa ja paranet varmasti...
Kiitos kommenteistanne Heidi ja Seija.eu. Kirjoittaminen helpottaa kummasti omien ajatusten järjestämistä. Muiden saman kokeneiden kirjoitusten lukeminen taas auttaa siinä, että omakin tilanne on helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Myös faktapuolella netti on ollut pääasiallinen tietolähteeni. Onneksi on netti! Toivottavasti pysytte lukijoina jatkossakin.
VastaaPoistaJuu, juu täällä ollaan��. Käyn aina kurkkailemassa mitä sinulle kuuluu. Vertaistuki auttaa kummasti saamaan voimia ja jaksaa eteenpäin tämän sairauden kanssa. Minä myös hain netistä todella paljon tietoa ja seurailen vieläkin kanssasisarten blogeja.kyllä se lohtua antaa kun huomaa että ei olenkaan yksin tän sairauden kanssa, vaikka ei tätä kellekkään todellakaan toivo. Minut leikattiin myös tyksissä ja kävin kaikki hoidot siellä. Hyvää hoitoa siellä sai ja ihanat hoitajat on sytostaatti sekä sädehoito osastolla. Lääkärit myös ihan ok ja asian osaavia, mut se vaan harmitti kun aina oli eri lääkäri lääkäri käynneillä. Mut toivotaan nyt parasta että sulla olisi vain stä esiastetta ja pääsisit helpommalla hoitojen suhteen. Vaikka kyllä niistä hoidoista selviää. Nykyään on niin hyvät ne pahoinvointi lääkkeetkin että selvisi pikkasen kuvottavalla ololla. Itse ulkoilin ja pyöräilin niin paljon kun jaksoin. Se auttaa kummasti pitämään pään ja mielen virkeänä. Täytyy vaan pitää mieli positiivisena vaikka niitä masentavia itkuisiakin päiviä välillä tulee. Mutta mitä pitemmälle menee alkaa niitä parempiakin päiviä olemaan enemmän. Häntä pystyyn ja nokka kohti tulevaa. Lapset auttaa myös kummasti pysymään siinä arjen ympyröissä, mikä on sitä parasta lääkettä selviytymiseen.
VastaaPoistaKiitos Blokhus, kun pysyt tukena! Kiva kuulla, kun saman kokeneet kertovat, ettei elämä diagnoosin jälkeen rajoitu sairaalan ja kotisängyn välille, vaan edelleen on mahdollista myös liikkua ja ulkoilla. Ja lapset tosiaan, heidän vuokseen ja heidän kanssaan haluan minäkin tehdä vielä niin paljon!
VastaaPoista